Nyt onkin tänä vuonna paljon kolmekymppisiä. Tämä kortti menee mieheni veljelle. Kortissa on niin ihana edwin. On melkein jopa saajansa näköinenkin.

On kyllä ollut varsinainen viikko. Piti auto myydä ja kun kiinnostuneet ostajat olisi vienyt auton omaan kotiinsa, niin eikös siitä bensatankki alkanut sillä sekuntilla vuotamaan. Noh se on nyt onneks vaihdettu ja saadaan toivottavasti auto uusille omistajilleen huomenna. Ei vaan ole kunnolla tottunut olemaan lapsien kanssa ihan koko päivää yksin ja olo täällä neljän seinän sisällä alkaa käymään pikkuhiljaa sietämättömäksi. Ei tää nyt rankkaa ole muuten ollut, paitsi siltä kannalta kun ei ole päässyt oikeasti mihinkään. Noh kaikki muuttuu aina paremmaksi.  Ennen olin pessimisti, mutta taidanpa vaihtaa ajatusmaailmaa positiivisemmaksi välillä. Ehkä se elämä alkaa siitä sitten hymyilemään kun sillekin hymyilee.

Nyt siivoomaan, jotta oma äiti voi tulla kaitsemaan noita meikäläisen karitsoita ja mamma lähtee vähän viihteelle juhlimaan erästä synttärisankaria, joka toivottavasti ei todellakaan lue tätä blogia...